Bror Nyman

Tässä kirjoituksessa pohdin sitä, että voiko tämä maailma olla paras kaikista mahdollisista maailmoista sekä sitä, että jos näin olisi, niin mitä se voisi vaikuttaa kristinuskoon ja varsinkin sen oppeihin syntiinlankeemuksesta ja ihmisen syntisyydestä.

ARISTOTELES JA TELEOLOGIA

Eräs perinteinen argumentti jumalan olemassaololle on teleologinen todistus eli luonnon järjestyksen todistus, väittäen maailman näyttävän palvelevan tiettyä tavoitetta ja järjestystä kaaoksen sijaan, jolloin se olisi rationaalisen olennon luoma. Teleologia liittyy muun muassa Aristotelesta (384-322 eaa) kiehtoneeseen muutoksen teemaan, johon liittyvät syyt, joista muutokset johtuvat, ja ovat olemassa tehdäkseen mahdolliseksi tämän muutoksen.

Aristoteles jakoi syyt neljään osaan:

1. Aineellinen eli materiaalinen syy, eli aine josta asiat on tehty. 2. Muodollinen eli formaalinen syy, eli muoto tai olemus, joka on malli sille, millainen asian tulisi olla. 3. Aiheuttava syy eli aiheuttaja, se josta muutos sai alkunsa. (Tämä vastaa nykyistä käsitystä kausaalisesta syystä.) 4. Päämääräsyy tai finaalinen syy, eli tarkoitus tai loppu, johon on tarkoitus päästä.

Aristoteleen filosofiassa kaikki mitä tapahtuu pyrkii aina parasta mahdollista päämäärää kohti. Tästä johtuen maailma jossa elämme on aina paras mahdollinen. Mitä pitemmälle aika kuluu sen paremmaksi kaikki muuttuu. Myös ihminen on aina paras mahdollinen mutta ajan kuluessa ihmisestä tulee aina vain parempi. Aristoteles sanoikin:

"ihmiselämän päämäärä on toteuttaa lajilleen ominaisia toimia. Kun ihminen toimii kuten hänen lajilleen on ominaista, hän toimii auttamatta oikein ja elää hyvää elämää.”
PIENIMMÄN VAIKUTUKSEN PERIAATE
Aristoteleen filosofiaa tukee varsin hyvin pienimmän vaikutuksen periaate.
Yleinen kaikkea koskeva pienimmän vaikutuksen periaate on, että tarpeellisen vaikutuksen määrä muutoksen aiheuttamiseksi luonnossa on niin pieni kuin mahdollista. Vaikutuksen käsite on yleistetty tuloksi liikkuvan kappaleen massasta, nopeudesta ja kuljetusta matkasta kullakin reittiosuudella. Ensimmäisenä pienimmän vaikutuksen periaatetta tutki Leipniz jo 1600-luvun lopulla ja Maupertuis jatkoi tutkimuksia 1700-luvulla.
- Luonto ikään kuin tekee kussakin erikoistapauksessa matemaattiseen variaatiolaskentaan perustuvan optimaalisen päätöksen. - Luonto pyrkii alati kohti parhainta mahdollista olotilaa. (Aristoteles: Finaalinen syy ja Leibnizin ajatus ”parhaasta mahdollisesta maailmasta”)
Aatehistoriallisesti kiinnostavaksi Maupertuis’n löydöt tekee se, että siinä ensi kertaa ilmaistaan joitakin ideoita, jotka ovat pysyvästi jääneet nykyisenkin fysiikan johtoajatuksiksi. Maupertuis’n innostuksella ei ollut rajoja, kun hän tajusi löytönsä kauaskantoisuuden. Esseessään kosmologiasta (Berliini 1750) hän kirjoittaa: ”Kun tiedetään, että kaikki liikkeen lait perustuvat parhaimman periaatteelle, ei voida epäillä, etteivätkö ne olisi Kaikkivaltiaan ja Kaikkiviisaan Olennon asettamia, joko niin, että Hän on antanut kappaleille vallan vaikuttaa toinen toisiinsa, tai niin, että Hän on käyttänyt jotain muuta keinoa, jota emme vielä kyllin hyvin tunne.”
Emme tosiaankaan tunne vielä asioita riittävän hyvin mutta vaikuttaisi siltä, että voisi todellakin olla jotain informaatiota joka ohjaa koko maailmankaikkeuden kehitystä aina parasta lopputulosta kohti.
KAIKEN TEORIA
Edellä olevasta johtuen filosofiassa ja tieteessä on herännyt kiinnostus jotenkin todistaa kaiken kattavasti miten maailmankaikkeus on kehittynyt ja miten se tulee kehittymään tästä eteenpäin. Tästä tutkimuksesta on alettu käyttää nimitystä “Kaiken treoria”. Se on teoreettisen fysiikan etsimä teoria, joka selittäisi ja yhdistäisi kaikki fysikaaliset ilmiöt. Teoria kattaisi kaikki neljä perusvuorovaikutusta eli gravitaation, sähkömagneettisen vuorovaikutuksen, vahvan vuorovaikutuksen ja heikon vuorovaikutuksen.
Kaiken teoriaa on etsitty vuosikymmeniä. Ensimmäisenä asiaa kehitteli Maupertuis ja hänen jälkeensä Albert Einstein, joka otti elämäntehtäväkseen teorian keksimisen. Hän piti suurimpana ongelmana yleisen suhteellisuusteorian ja sähkömagnetismin yhdistämistä. Nykyfysiikalle päänvaivaa tuottavat kvanttimekaniikan ja yleisen suhteellisuusteorian toisistaan poikkeavat selitykset maailmankaikkeudesta.
Ehdokkaita kaiken teorian pohjaksi ovat muiden muassa supersäieteorian eri muunnelmat sekä oletus, että kaikkeudessa on useampia ulottuvuuksia kuin nykyään tunnetut kolme tilaulottuvuutta ja yksi aikaulottuvuus.
MAAILMANKAIKKEUS
Jos tuota pienimmän vaikutuksen periaatetta mietitään tavallisen ihmisen kannalta on jätettävä tieteen harjoittajat rauhassa kehittämään asioita eteenpäin ja mietittävä mitä se voi käytännössä vaikuttaa ja mitä se voi saada aikaan.
Kuten tiedetään maailmankaikkeus on syntynyt alkuräjähdyksessä noin 13,7 miljardia vuotta sitten. Alussa tuossa räjähdyksessä syntyi lukematon määrä alkeishiukkasia jotka sitten pienimmän vaikutuksen periaatetta noudattaen väistelivät tai tuhosivat toisiaan. Ne myös yhdistyivät ja alkoivat muodostaa energiaa ja edelleen materiaa mitä erilaisimmissa muodoissa.
Maailmankaikkeus ei ole vielä valmis
Näin on syntynyt koko maailmankaikkeus mutta se ei ole vielä lähes tulkoonkaan valmis. Hiukkasten työ jatkuu yhä tänäkin päivänä ja se tulee jatkumaan vielä miljardeja vuosia – ehkä ikuisesti. Luominen jatkuu yhä. Maailmankaikkeudessa tapahtuu jatkuvasti valtavia asioita. Syntyy uusia tähtiä ja vanhoja tähtiä sammuu.
Aurinkokuntamme loppu
Laskelmien mukaan tämä meidän ikioma aurinkomme sammuu noin 5 miljardin vuoden kuluttua ja silloin meillä on kaksi mahdollisuutta: joko hävitä olemattomiin tai lähteä jollekin toiselle planeetalle jossa voimme jatkaa olemassaoloamme. Vaikka tämä aurinkokuntamme ja täällä oleva kaikkinainen elämä tuhoutuu, niin alkeishiukkaset tulevat jatkamaan loputonta toimintaansa, ilmeisesti ikuisesti.
PARAS MAHDOLLINEN MAAILMA
Kysymystä siitä, loiko Jumala parhaan mahdollisen maailman on pohdittu filosofiassa varmaankin yhtä pitkään kuin kysymystä elämän tarkoituksesta ja siitä, mistä olemme tulleet, miksi olemme täällä ja mihin me lopulta menemme. Vaikeita kysymyksiä. Ei ole mikään ihme, että niitä pohtiessa monesti turhautuu. Monet ovat noita kysymyksiä pitkään pohdittuaan ajautuneet skeptikoiksi tai sitten päässä on alkanut muuten vain surista kuten sillä yhdellä kaverilla joka mietti pääkallo kädessään: "Ollako vai eikö olla". (William Shakespeare: Hamlet)
Ne jotka ovat jotenkin voineet pitää päänsä kirkkaana näitä asioita miettiessään ovat tulleet yleensä siihen tulokseen, että vastaus on myöntävä, siis että Jumala tosiaankin olisi luonut parhaan mahdollisen maailman. Myös Leibnizille maailman luominen oli Jumalan mielessä olevan idean täydellistä aktualisoimista.
Leibnizin mielestä maailma on paras mahdollinen kuitenkin vain kokonaisuutena, jumalallisesta näkökulmasta katsottuna, jota korkeinkaan äärellinen ymmärrys ei koskaan voi saavuttaa.
Niin, onhan Jumala kaikkivaltias ja hyvä joten tuntuisi tosiaankin mahdottomalta, että Hän voisi luoda mitään sellaista joka ei olisi täydellistä ja läpeensä hyvää.
Jos nyt Jumala on puoleksikaan sellainen, mitä kristinusko sanoo, niin täytyyhän Hänen pystyä luomaan paras mahdollinen maailma. Eihän siihen ihminen voi sanoa yhtä poikittaista sanaa. Toteaahan Jumala Raamatussakin, tarkasteltuaan luomisensa tuloksia, että "kaikki oli sangen hyvää" – jopa ihminen.
Syntiinlankeemus
Raamatun kertomus syntiinlankeemuksesta näyttäisi olevan niin uskomaton puhuvine käärmeineen, että sen uskominen, ainakin kirjaimellisesti, näyttäisi olevan kerta kaikkiaan ylivoimainen tehtävä. Monet teologitkin ovat huomanneet tämän, vaikka eivät olisi niin kovin liberaalejakaan. Ulospääsytietä ulos tästä ongelmasta on etsitty toteamalla, että tämä Raamatun kertomus on vain eräänlainen myytti, joka kertoo ihmisestä kuitenkin hyvin paljon. Tässä on nyt vain se vaikeus, että jos näin olisi, niin syntiinlankeemustakaan ei näyttäisi silloin tapahtuneen, ainakaan Raamatun mukaisesti.
Voitaisiinko syntiinlankeemusta etsiä sitten evoluutiosta? Mikä olisi se vaihe ihmisen kehityksessä, jossa syntiinlankeemus olisi voinut tapahtua? Missä kohdin ihmisen historiaa olisi se vaihe, jolloin hänellä ei vielä ollut moraalia eikä vapaata tahtoa? Ennen tätä vaihetta ihminen ilmeisestikin oli täydellinen Jumalan luomus koska ei voinut tehdä minkäänlaisia valintoja, jotka olisivat vieraannuttaneet hänet Jumalasta. Silloin ihminen eli varmaankin kuin paratiisissa ilman syntiä. Ilmeisesti ihminen oli silloin verrattavissa mihinkä muuhun eläimeen tahansa. Se vietti yhteisöllistä elämää sopivan pienissä ryhmissä. Se tyydytti viettejään lisääntymällä, metsästämällä, kalastamalla ja keräilemällä erilaisia yrttejä. Se puolusti reviiriään muita eläimiä ja myös muita ihmispopulaatioita vastaan. Hankki uusia reviirejä vanhan reviirin ehtyessä, valloittamalla niitä tarvittaessa muilta eläinlajeilta tai vaikkapa toiseen heimoon kuuluvilta ihmisiltä. Kaikki tapahtui kuitenkin pelkkien viettien ja vaiston varassa. Tarkoituksena oli ainoastaan turvata ravinnonsaanti ja siedettävät asumisolosuhteet kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Ehkä Raamatun syntiinlankeemuskertomus tarkoittaakin sitä, että ihminen oli alussa kauhein peto maailmassa. Niin kauhea peto, että sellaista ei koko muusta eläinkunnasta toista löytynyt. Ehkä se oli kuitenkin välttämätöntä ihmiseksi tulemisessa. Hyvä on asettaa kysymys: Olisiko meitäkään olemassa elleivät nuo alkuajan ihmiset olisi olleet juuri sellaisia kuin olivat?
Pahan ongelma
Jos Jumala loi parhaan mahdollisen maailman niin miksi maailmassa kuitenkin on pahaa? Miksi siis Jumala hyväksyy pahan vaikka hän on kaikkivaltias ja hyvä?
Tämän asian näen samaan tapaan kuin Leipniz, että ihminen ei oman rajoittuneisuutensa vuoksi voi nähdä kaikkea hyvänä kuten Jumala näkee. Kristinuskohan elää nimenomaan vain siitä, että maailmassa on pahaa ja, että varsinkin me ihmiset olemme läpeensä pahoja. Pahuutta ei saa selittää kristinuskon mukaan maailmasta ja ihmisestä pois, koska jos ihmisten pahuus selitetään pois niin tällöin ajaudutaan kristinuskon ulkopuolelle ja kristinuskolle saattaa silloin käydä köpelösti. Ainakin perisyntikäsite ja sitä kautta Jeesuksen kuoleman merkitys kristityn syntien sovitukseksi näyttäisi tästä kulmasta tarkasteltuna olevan väärin tulkittu.
Miksi ihminen ei voisi ajatella, että hän on tarpeeksi hyvä sellaisena kun on. Ihminen ei luonnollisestikaan vielä ole läheskään täydellinen mutta luominen jatkuu ja evoluutio etenee kaiken aikaa. Miksi emme voisi ajatella, että sukupolvi sukupolvelta meistä tulee koko ajan vähän parempia ja miljoonien vuosien kuluttua me olemme jo paljon parempia.
Monet kristityt näkevät ihmisen tulevan koko ajan huonommaksi, koska Raamatussa niin sanotaan. Kun he näkevät ja kuulevat huonoja uutisia maailmalta, niin he ajattelevat, että lopun ajat ovat jo aivan oven takana. Tämä ei näiden esittämieni asioiden valossa pidä kuitenkaan paikkaansa. Ihminen kehittyy kaiken aikaa paremmaksi. Esimerkiksi Steven Pinker, 57, psykologian professori Harvardin yliopistosta joka on erikoistunut evoluutiopsykologiaan kritisoi voimakkaasti näkemystä siitä, että ihmismieli olisi tyhjä taulu jota maailma muuttaa. Hänen mukaansa ihmisen mieli ja käytös kehittyvät evoluution myötä. Pinker sanoo: ”Jos mietit kuinka kukaan voi sanoa maailmaa hyväksi, aivoissasi aktivoituu juuri se nurkka, joka muovaa maailmasta paremman.” Pinkerin mukaan olennaista on empatian kehitys evoluution myötä. Raakuudet tuomitaan maailmanlaajuisesti ja miljoonat osoittavat mieltään ihmisoikeuksien puolesta. Aina ei ole ollut näin.