Ahdistus

Joskus ihmisen mielen täyttää epätoivo, suru ja ahdistus. Tämä tunne on toisinaan melkoisen voimakas. Siitä on vaikea päästä eroon. Huonosta tunteesta eroon pääsemisessä auttaa kuitenkin se, jos ihmisellä on voimakas usko johonkin parempaan.

Minulla on tapana nousta mielikuvituksissani korkealle pilven reunalle tai vieläkin korkeammalle. Kun sieltä katselen elämää alapuolellani, huomaan miten pieniä nuo murheeni tosiasiassa ovatkaan. Joskus taas nousen veneeseeni, nostan purjeen ja suuntaan veneen keulan kohti tuntematonta.


Eräänä päivänä olin purjehtimassa eroon noista huolistani. Leppoisa myötätuuli kuljetti minua hyvää vauhtia kohti määränpäätäni, jossa kauniit hiekkarannat minua odottivat. Pitkästä aikaa sydämeni täytti ilo ja riemu ja kaikki näytti kääntyvän parempaan suuntaan.

Auringon suloinen lämpö ja veden hiljainen kohina veneeni keulassa vaivuttavat minut lopulta onnellisiin unenkaltaisiin haaveisiin. Unessa korviini kantautui sanoinkuvaamattoman kaunista laulua, joka kehotti minua kääntymään tuota ääntä kohti. Sieluni valtasi epätietoisuus, johon sekoittui sekä ahdistusta että hyvää oloa.

Tuo ääni tuntui sanovan: ”Tule tänne meidän luoksemme. Täällä sinun on hyvä olla. Täältä saat uusia ja vieläkin hienompia ystäviä menettämiesi tilalle.”
Jiippaan ja otan suunnan tuota ihanaa ääntä kohti. Perille päästyäni nuo, ah, niin suloiset olennot ympäröivät minut ja saattavat minut laulullaan ja hyväilyllään kaikkien nautintojen ylimpään taivaaseen.

Yht’ äkkiä laulu muuttuu kauhistuttavaksi mörinäksi ja maiskutteluksi ja yksi olioista upottaa terävät hampaansa kurkkuuni…. Ne alkavat juoda vertani ja syödä ruumistani…. Sieluni alkaa irrota ruumiistani ja yksi olioista kauhoo sieluani suuhunsa nautinnollisesti öristen…..

Havahdun kauhistuneena takaisin todellisuuteen. Vapisen kauttaaltani ja olen yltä päältä kylmän hien peitossa. Rauhoituttuani hieman, kytken veneen automaattiohjaukseen, laskeudun veneen kajuuttaan, istun sohvalle ja kaadan yhä vapisevilla käsilläni itselleni tukevan ryypyn. Hetken kuluttua vapina käsissäni alkaa vähetä ja nousen takaisin kannelle missä aurinko toivottaa minut tervetulleeksi takaisin elämään – iankaikkisella armollaan. Nostan spinaakkerin ja saankin nopeuteni lisääntymään ehkä parilla solmulla.