Jeesuksen tarinan allegoria

Allegoria eli vertauskuva on kirjallisuudessa tai kuvataiteissa käytettävä symbolistinen esitystapa jossa alkuperäinen käsite tai idea korvataan toisella. Allegoriassa teoksen tai ilmaisun todellinen merkitys on jokin muu kuin sen kirjaimellinen ilmiasu. Esimerkiksi jokin abstrakti käsite tai luonnonvoima voidaan kuvata elollisena oliona tai ihmiset eläiminä. Allegorista vertauskuvaa ei voida yleensä ymmärtää suoraan päättelemällä, vaan sitä tulkitsevan on myös tiedettävä tai oivallettava, mitä käsitteitä vertauskuvassa on korvattu.


Raamatussa esitetty tarina Jeesuksesta on hyvin voimakkaasti allegorinen jossa luonnon ominaisuudet on korvattu Jeesuksella. Tarinan teema on se, että luonto suostuu vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaisesti, kuolemaan ihmisen puolesta, jotta ihminen voisi elää täällä Luonnon keskellä riittävän pitkän ajanjakson, jonka aikana se lopulta kehittyisi niin pitkälle, että voisimme sanoa hänen päässeen taivaaseen.

Vaikka ihminen käyttääkin näin luontoa hyväkseen luonto ei suinkaan lopullisesti kuole vaan se syntyy joka vuosi aina uudestaan mitä ihmeellisimmillä tavoilla.  Täydellä syyllä voidaan sanoa, että luonto on ihmiselle tie, totuus ja elämä.  Jeesus sanoi: “Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. (Joh. 14:6). Allegorisen tulkinnan mukaan Jeesus edusti luontoa sanoessaan nuo sanat. Itse asiassa asiaa ei ilmaissut ollenkaan historiallinen henkilö, vaan Luonto, jota evankeliumeiden kirjoittajat asettivat Jeesuksen edustamaan.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus edustaa myös Jumalan ainutsyntyistä poikaa jolla hän tarkoittaa Luontoa. Näin saa selityksensä myös se, että kaikki on syntynyt Jeesuksen eli Sanan eli Luonnon voimalla: ”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.” (Joh. 1:3). Tämä tarkoittaa mielestäni siis sitä, että Jumala loi maailmankaikkeuden ja siihen sisältyvän Luonnon ja Luonto synnyttää kaiken muun sen informaation avulla jonka se sai Jumalalta.