Kirkko välttää keskustelua kristinuskon ydinkysymyksistä

Oulun agnostikkopapit yrittivät
herättää keskustelua kirkosta ja
kirkon opeista mutta sekin
sitten kiellettiin

Jos olisi pakko valita viikoksi autiolle saarelle joku keskustelukumppaniksi niin voisin kyllä ihan mielelläänkin valita vaikka ateistin. Kunnon ateistin kanssahan voi keskustella vaikkapa hengellisistä asioista ja maailman syntymisistä ja sellaisista. Pahin vaihtoehto olisi keskiverto suomalainen peruslutsku. Se kertoisi heti alkuun että nämä ovat nyt yksityisasioita ja jokaisen henkilökohtaisia asioita ja siihen se keskustelu sitten loppuisi.


Ei siis missään tapauksessa peruslutskua. Entäs sitten kunnon liberaali… tai konsu? No, jos meidän on tarkoitus painottaa sitä, että akat saavat työpaikkojen kahvihuoneissa riitoja aikaan mitä ihmeellisimmistä asioista, niin tuo kyllä uskotaan vähemmälläkin. Hoh hoijaa…

Mulle nyt kuitenkin on ihan se ja sama kuka lähtee mukaan viikoksi autiosaarelle, mutta mukaani otan kaks kartonkia tupakkaa ja pari koria Olvia. Niin ja itselleni korvatulpat, jos seuranani olisi joku kovan linjan karismaatikko - näillä eväilla pärjättäisiin hienosti autiolla saarella.

Uskonnollisissa keskusteluissa – etenkin meidän monopolikulttuurissamme – ongelmat ovat todella suuria. Täällä on Paavalin synodin kaltaisia kivettymiä, jotka saavat ”taivaspisteitä” koettaessaan tukahduttaa kaiken vapaan ajattelun. He kyllä sanovat, että raamattua pitää tutkia, mutta tutkimus pitää suorittaa ”kristillisen esiymmärryksen” puitteissa – toisin sanoen tulokset pitää tietää jo etukäteen (aina päädytään Jeesukseen ja Hänen vereensä!).

Toinen seikka, joka vaikeuttaa keskustelua Suomessa, on aivan liian vähäinen yleinen tietoisuus raamatuntutkimuksen nykyisestä tilasta. Kirkko on itse saanut huseerata TV:ssä ja radiossa ja suodattaa pois kaiken, joka on turhan poikkeavaa sen itsensä opettamista kaavoista. Heikki Räisänen teki joskus oppikirjan lukiolaisille (muistaakseni), ja kirkon ihmiset torppasivat sen käytön. Jokunen vuosi sitten Kuopion piispa Ville Riekkinen piti pitkän ohjeman TV:ssä, jossa hän sai yksin selittää kaiken ”parhain päin” – niin että ihmisten ei tarvitsisi olla lainkaan huolissaan, jos raamatuntutkijat sanovat, että esim. lähetyskäsky ei ole aito: koska sen on Kristus itse antanut myöhemmin, ylösnousemuksensa jälkeen seurakuntalaisilleen. Kun kuulin tuon, teki mieleni kysyä. oliko Kristus antanut myös ohjeet venytyspenkkien ja peukaloruuvien rakentamiseen ja käyttöön?

En oikein jaksa innostua siitä, että kirkko sekaantuisi kovin paljon yhteiskunnalliseen elämään – papeilla kun ei ole asioista senkään vertaa tietoa kuin poliitikoilla ja jopa maallikoilla. Papit ovat yleensä lähtöisin herännäisperheistä. He ovat olleet kilttejä lapsia, kilttejä koululaisia ja kilttejä opiskelijoita, jotka ovat ummistaneet silmänsä lähes kaikelta, jossa on elämän makua – miten heistä olisi asioiden uudistamiseen?

Mikäli pappien koulutuksessa pyrittäisiin menemään syvälle elämän perusasioihin, eikä vain opettamaan vaatimatonta määrää kirjallista aineistoa + ne turkaleen tunnustukset, niin kirkosta saattaisi ajan mittaan muodostua henkisen elämän keskus – johon se varsinaisesti lienee tarkoitettukin. Nyt siellä ei ole hengestä mitään tietoa – ruumiiden kanssa vain puljataan ihan ruumiilliseen ylösnousemiseen asti.

Jotkut kirkon piirissä kyllä osallistuvat ajankohtaisiin asioihin, mutta kyllä se useimmiten kuulostaa ontolta, kun pohjatiedoissakin on aukkoja. Ja toisaalta, kirkon väki on varsin jääviä puhumaan mitään yhteiskunnallisista asioista niin kauan kuin he itse nostavat palkkansa verovaroista. Tämä valtion ja kirkon epäpyhä, jos ei suorastaan ruokoton, liitto olisi korkein aika purkaa – tulisi papistoonkin hieman ryhtiä ja mahdollisesti järkeäkin, jos rahat olisi kerättävä vapaaehtoisuuden pohjalta.

Kirkon opin suhteen olen kyllä sitä mieltä, että niin kauan kuin sijaissovitus on opin ydinkysymys, ei mitään toivoa ole – koska se karkottaa kaikki järjellisesti ajattelevat ihmiset muille tantereille. Olen tullut siihen tulokseen, että lähes kaikki suomalaisen identiteetin ja kulttuurin rakentajat ajattelivat uskonnollisista asioista aivan toisin kuin kirkko – ja vain harvat kykenivät hyväksymään esimerkiksi sijaissovituksen .

Kirkolla olisi hienot puitteet ihmisten ylevöittämiseen, kunhan heillä vain olisi henkistä antia ohkaisten öylättien sijaan (he voisivat toki vaihtaa viinit väkiviinaan, niin pultsareita tulisi kirkot täyteen!). Olen joskus sanonut, että on hyvä, ettei kirkkohallitus saa päättää siitä, sataako vettä vai lunta – tulisi aina pelkkää räntää!