Elämän leipä

Kristityt sanovat, että Elämän leipä on Jeesus itse, taivaasta maan päälle lähetetty Jumalan viesti ihmisille; ihmiskunnan sovittaja joka antoi myös esimerkin siitä, miten täällä Jumalan tahdon mukaan pitäisi elää: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt" he sanovat.

Mitä tästä pitäisi ajatella?

Mikä voi ruokkia 5000 tai 50’000 tai jopa viisi miljardia ihmistä? Jos nyt vähänkin ajattelee asiaa, niin eiköhän se kumminkin ole tämä luonto joka sen voi tehdä. Eihän ihmisen tarvitse tehdä paljoakaan muuta kuin ojentaa kätensä ja ottaa tästä Jumalan eteemme kattamasta ruokapöydästä sen oman määräosansa.

Elämän leipä on Jumalan luoma maailmankaikkeus. Jos sitä halutaan kutsua Jeesukseksi niin mikäpäs siinä. Olisi kuitenkin hyvä jos itse kukin ymmärtäisi mistä tässä oikein on kysymys: Nimittäin, mikäli me käsittäisimme sen, että Elämän leipä on tämä luonto, niin olisi paljon helpompaa luoda elämää ohjaava usko sellaiseksi, että me huolehtisimme luonnosta. Tällöin emme myöskään, tästä Jumalan meille antamasta ruokapöydästä, rohmuaisi omaa määräosaamme enempää.

"Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt". Tai "Minä olen tie, totuus ja elämä". Ihminen voi tosiaan edes hapuillen tuntea Jumalan olemassaolon, jos hän ymmärtäisi, että hän on itse, kuten kaikki muukin, vain pieni osa tätä Jumalan luomaa kokonaisuutta – maailmankaikkeutta. Jos ihminen voisi ymmärtää, että maailmankaikkeus on Jumalan ainutsyntyinen poika, hän ymmärtäisi myös pitää huolta tästä pojasta.

Eihän tämä kuitenkaan noin yksinkertaista ole. Kristityt nimittäin mielellään sanovat:

”Me saadaan päivittäin elämänleipää Jeesukselta meidän Kunkulta itseltään. Otamme esiin raamatun ja avaamme sen. Sieltä se nousee sielun seisova pöytä ja kumma kyllä se totuus joka siellä on, muuntautuu meille ymmärrykseksi. Se ravitsee, tekee tyytyväiseksi syventää luottamussuhdetta Jeesuksen kanssa. Tekee tosi Onnelliseksi.”

Vaihtoehtoisesti tuo voitaisiin mielestäni sanoa näin:

Me saamme päivittäin elämänleipää luonnosta, Jumalalta itseltään. Kävelemme luonnon keskelle ja katselemme sitä. Sieltä se nousee sielua ja ruumista ravitseva seisova pöytä ja kumma kyllä se totuus joka siellä on, muuttuu meille ymmärrykseksi. Se ravitsee, tekee tyytyväiseksi ja syventää luottamussuhdetta luonnon kanssa. Tekee tosi onnelliseksi ja auttaa ymmärtämään totuutta.