Me ihmiset olemme niiden, meitä edeltävien ja sukuumme kuuluvien lajien jälkeläisiä, jotka muodostavat katkeamattoman ketjun tässä elämämme puussa

Evoluutiossa on muutamia mielenkiintoisia piirteitä kristinuskoa ajatellen. Se mikä minua siinä mm. kiinnostaa on se, että evoluutioon liittyvä kehitysoppi sotii voimakkaasti syntiinlankeemusta vastaan. Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että jos ihminen on evoluution tulosta niin tuon Raamatun kertomuksen Aatamista ja Eevasta täytyy silloin olla pelkkä myytti eikä silloin syntiinlankeemustakaan ole voinut tapahtua. Jos syntiinlankeemusta ei tapahtunut niin Jeesuksen ristinkuolema vaikuttaa myös melkoisen turhalta. Eihän kukaan voi meitä pelastaa sellaisesta sairaudesta jota meissä ei ole.


Meidän on siis etsittävä joku muu selitys sille, että olemme niin hirveän pahoja toisillemme. Mielestäni meissä kaikissa on sekä hyvyyttä että pahuutta ja tämä asia on meidän hyväksyttävä mielestäni aivan luonnollisena asiana.

En kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pahuutta vastaan pitäisi taistella. Päinvastoin, minusta meidän on yritettävä kaikin keinoin taistella pahaa vastaan. Se on kuitenkin erittäin vaikeaa koska emme voi edes tietää mikä on pahaa ja mikä hyvää. Voimme kyllä jälkeenpäin arvioida tekemiemme asioiden hyvyyttä tai pahuutta niiden aiheuttamien seurausten valossa. Tärkeimpiä näistä seurauksista on se, että voimmeko säilyä olemassa olevina – varsinkin pitemmällä tähtäyksellä.

Me ihmiset olemme niiden, meitä edeltävien ja sukuumme kuuluvien lajien jälkeläisiä, jotka muodostavat katkeamattoman ketjun tässä elämämme puussa. Heiltä me olemme geenien kautta saaneet perintömme joka muodostaa moraalimme perustan. Heidän tekemisiään meidän tulisi myös tutkia voidaksemme kehittää moraaliamme yhä paremmaksi. Näyttäisi kuitenkin siltä, että emme edes halua miettiä aikaisempien sukupolviemme tekemisiä, mikä taas johtunee siitä, että emme osaa mieltää sellaista yksinkertaista asiaa, että ihmisen sukujuuret ovat useiden miljoonien vuosien takana.

Voidaksemme selvittää tämän perisyntiongelman joka kristinuskon mukaan meitä vaivaa meidän tulisi siis kaiketi tutkia menneisyyttämme. Pitäisi tutkia mielestäni nimenomaan sitä, että mitä tähän meidän ihmisten sukupuuhun kuuluneet aikaisemmat lajit ovat puuhailleet. Hieman vaikeaahan se on mutta voihan sitä ainakin jotain arvella kun kuitenkin tiedämme jo aika paljon evoluutiosta ja siihen kuuluvasta luonnonvalinnasta. Niin, ja onhan meillä kosolti sisäpiirin tietoa ihmisestä, joten kyllä sen pitäisi olla mahdollista.

Voi hyvinkin olla, että ne esivanhempamme joiden jälkeläisiä me nykyihmiset olemme, olivat alkuvaiheessa hyvinkin häikäilemättömiä ja raivasivat tieltään joskus hyvinkin raakoja otteita käyttäen ne lajitoverit, jotka jotenkin olivat esteenä heidän tavoitellessaan yhä parempia keinoja menestyäkseen yhä paremmin tässä olemassaolon taistelussa. Tässä taistelussa luonnonvalinta toimi täydellä ja vastaansanomattomalla voimallaan.

Ehkä esivanhempamme olivatkin kaikkein häikäilemättömimpiä, hirvittävimpiä ja raakimpia kaikista sukuumme koskaan kuuluneista lajitovereistamme.

Mutta, mutta, jos he eivät olisi olleet sellaisia kuin olivat, emme mekään olisi tässä nyt kirjoittelemassa ja keskustelemassa kaikenlaisista ”viisaista” asioista.

En sitten tiedä tulisiko meidän kiittää vai syyttää heitä.