Elämänkatsomukseni lyhyesti

En ole oikein panteismiin mieltynyt. Enemmän tunnen omakseni panenteismin. Näen siis jotenkin niin, että jumala on kaikessa mutta että jumala on vieläkin suurempi. Näen jotenkin niin, että koko luonto ja siis myös me kaikki ihmiset olemme osa jumalaa mutta me emme kuitenkaan ole jumala. Jumala on meressä mutta meri ei ole jumala. Jumala on metsässä mutta metsä ei ole jumala. Jumala on ilmassa, jota hengitän mutta ilma ei ole jumala jne. Jumala on jotain vieläkin suurempaa.


Huh, tässähän tulee mieleen, että enhän minä voi tuon yllä olevan perusteella uskoa Jeesukseen, Ahtiin tai Tapioon enkä myöskään Ukko -Ylijumalaan. Toisaalta... myönnän kyllä, että hyödyllisempää ihmisten olisi uskoa noihin esi-isiemme jumaliin koska he olivat hyvin luontoystävällisiä, mitä esim. Jeesuksesta ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa.

Tämä jumala jota minä pidän todennäköisimpänä ei siis ole kristinuskon jumala, koska se ei puutu suoranaisesti mihinkään. Ei rukouksiin eikä muihinkaan rituaalimuotoisiin pokkurointeihin sun muihin noitamenoihin joita liturgioiksi kristinuskossa kutsutaan. Jos jumala on, niin mielestäni hän puuttuu asioihin ainoastaan sen informaation puitteissa ja avulla joka sisältyi siihen luomistyöhön, jonka hän pani alulle... silloin joskus. Tällaista informaatiota joiden avulla tämä maailma pysyy pystyssä ja joiden avulla kaikki kehittyy, ovat luonnon lait. Luonnon lakeihin sisältyvät myös mielestäni evoluutio ja ns. luonnonvalinta.